Tänään Tammelassa dokumentaarisena, koettuna
valokuvataideprojektina Auli Anneli Heinävä
Tampereen ammattikorkeakoulu
Taide, musiikki ja media
Valokuvataiteen erikoistumisopinnot v. 2011-2012
5.5.2012
Sisällys
1. Aihevalintana arjen dokumentointi 2. Taustana suomalaisesta dokumentaarisesta valokuvauksesta
3. Arjen huoneet-valokuvataideryhmä
4. Tänään Tammelantorilla, Tampereella
5. Tori on keskeinen asumisen laatutekijä tammelaisille
6. Valokuvataitelijan ja kaupunkisuunnittelija vastuut
7. Arjen huoneet-kaupunkitaidetapahtuma
8. Johtopäätökset
Lähteet
Tänään Tammelassa dokumentaarisena, koettuna valokuvataideprojektina
1. Aihevalintana arjen dokumentointi
Tuo valokuvaprojektillasi esille itsellesi tuttua, liitä se ajan kuvaan, valitse aihe huolella. Näin Ulrich Haas-Pursiainen pohti minulle ensimmäisessä valokuvataiteen erikoistumisopintojen tapaamisessa. Pelkäsin, että alkaisin bongailla yhteiskunnallisiksi valokuvaprojekteikseni ns. sopivia kuvauskohteita toteuttaen projektit ilman paneutumista itse aiheeseen syvällisemmin. Ratkaisulta tuntui suunnata kuvaamistani arkkitehdin ja kaupunkisuunnittelijan taustastani nouseviin aiheisiin, joita olisin pohtinut paljon ja pitkään. Asiat, joiden esilletuontia pidän kaupunkisuunnittelun vastuussa tärkeimpinä, ovat kuvattavissa. Kuvilla pystyy tavoittamaan alan toimijoita, virkahenkilöitä, päättäjiä, asukkaita. Myös kuvaajan vastuu kuvattavasta on aina käsillä.
Olimme Mirja Paljakan kanssa syksyllä 2011 päätyneet haluamaan tuoda ryhmällä tamperelaista aikaa esille valokuvina Tampereen keskustaan kadunkulkijoiden nähtäväksi. Halusimme saada tamperelaiselle valokuvalle näkyvyyttä ja löytää uudenlaisia esilletuontitapoja ja yhteistyömuotoja. Arjen huoneet- ryhmä kasautui nopeasti. Ryhmämme tarttui eteen tuleviin mahdollisuuksiin toteuttaa tavoitteemme, yhteistyökumppaneita alkoi löytyä sujuvasti ja myös monentyyppiset esilletulopaikat alkoivat tarttua haaviimme.
Omaksi Arjen huoneiden huoneekseni valikoitui nopeasti: ”Tänään Tammelassa” elämästä Tampereen Tammelantorin alueella. Halusin korostaa valokuvaprojektillani kaupunkisuunnittelun vastuuta luoda ja olla vahingoittamatta sellaisia kaupunkiympäristöjä, joissa on suhteellisen helppoa elää ikääntyessäänkin, lähipalveluiden ääressä ja yhteisön aktiivisena jäsenenä. Moni kokee Tammelantorin varren yhteisöllisyyden tamperelaisittain poikkeukselliseksi ja arvokkaaksi.
Ryhmämme valokuvista osa, varsinkin omani, voidaan lukea dokumentaarisiksi valokuviksi, osin reportaasimaisiksikin. Valotan seuraavassa välähdyksiä suomalaisen valokuvataiteen dokumentaarisuuteen ja kuvaan sekä Arjen huoneiden että oman osaprojektini etenemistä. Artikkelissani pohdin myös sekä valokuvataitelijan että kaupunkisuunnittelijan vastuita. Lopuksi kerron tämän hetkisen tilannekatsauksen Arjen huoneiden esilletulopaikoista ja yhteistyömuodostamme, ja vedän johtopäätöksiä siitä, mitä merkitystä tässä vaiheessa projektillamme on nähtävissä, mitä tuloksia on näköpiirissä ja aavistelen tulevan suuntaan.
2. Taustana suomalaisesta dokumentaarisesta valokuvauksesta
”Dokumenttikuvaus oli 1970-luvulla niin kuvaajien kuin tutkijoidenkin lämpimän kiinnostuksen kohde”, Leena Saraste kuvaa (2011, 159). Saraste nostaa esille ruotsalaisen Västerbottenin museon kenttäetnologi Sune Jonssonin ajatuksen, että laajatkaan tiedot kuvattavasta aiheesta eivät yksin riitä elävän ja täyteläisen dokumentin pohjaksi, vaan siihen tarvitaan omaa kokemusta, kohteen tuntemusta (2011, 159). ”Taide kuuluu kansalle”, julistettiin 70-luvulla. Kevyet ja helposti kuljetettavat näyttelyt haluttiin viedä sinne, missä ihmiset muutenkin kävivät”. (Saraste 2011, 197). Ajan valokuvien aihevalintoja kuvaa otollisesti Sarasteen tulkinta niistä ”kotimaan arjen tutkimusretkinä”. ”Maailman ja ihmiskunnan tilanteen pohtimisen lisäksi läheinen elinympäristö sekä luonto muutoksineen säilyivät nuorille suomalaisille kuvaajille tärkeinä koko 1970-luvun. Seuraavalla vuosikymmenellä subjektiiviseksi nimetty suuntaus ohitti dokumentaarisuuden lähes kaikkialla.” (Saraste, 2011, 191)
Valokuvauksen vuosikirja 1976 mallintaa oivallisesti 1970-luvun valokuvan aiheita. Artikkelissa: ”Ympäristökuvaajan valinnat”, Matti Saanio kuvaa: ”Omaksuttuun tietoon ja vahvaan tunne-elämykseen perustuvat kuvakokonaisuudet antavat kuvaajalle rajattomat valinnan mahdollisuudet. Hän voi ja hänen tulee näissä sarjoissaan rakastaa ja vihata ihmisen tekemää ympäristöä, kokonaisuutena, taloina, esineinä, huonetiloina ja maisemina. Hänen henkilökohtaiset suhteensa tuntemansa ympäristön olosuhteisiin voivat tuottaa viiltävän kipeitä läpileikkauksia, joiden inhimillinen luonne avaa meille aivan uuden yhteyden ihmisen ja hänen ympäristönsä välille.” (1976, 29). Samassa artikkelissaan Saanio nostaa esille tutkijoiden ja kuvaajien yhteistyön tarpeen, jotta dokumentoiva kuvaus pohjautuisi riittävään tietoon ja ymmärrykseen ja toisaalta myös tuotettu dokumenttivalokuvaus olisi ammattimaisen korkeatasoista (1976, 30).
Valokuvauksen vuosikirjan 1976 aiheena oli ympäristön dokumentointi. Esipuheessa Antti Hassi kirjoittaa: ”Korkeatasoinen taide ei ole koskaan pysähtynyt pelkän fyysisen ympäristön kuvaamiseen vaan siihen on aina kuulunut myös sosiaalinen ja psyykkinen ulottuvuus.” Hassi jatkaa: ”Samoin se on alusta saakka ollut hyvien valokuvien tuntomerkki.” Valokuvauksen vuosikirja 1976 sisältää artikkeleita mm. ympäristön analysoimistavoista, luonnonkuvaajasta spesialistina, museoista ja inventoivasta ympäristöjen ja esineistöjen valokuvaamisesta sekä ympäristökuvaajan valinnoista. Valokuvaajista ympäristön tallentajina nostetaan esille mm.: Pentti Kaakkori: Reportaasi viljelysmaisemasta, Kaius Hedenström: Saariston kesämökit - uhka ainutlaatuiselle maisemalle, Simo Rista: Arkkitehtuuri, Otso Pietinen: Teollisuuslaitokset, Eeva Rista: Työympäristö, Kai Nordberg: Esineet, Pentti Sammallahti: Vankila 1974.
Samaisen Ristan valokuvaajapariskunnan, Simo Ristan ja Eeva Ristan vuonna 2010-2011 esillä olleessa valokuvanäyttelyssä: ”Asfaltia ja auringonkukkia” Hakasalmen huvilassa Helsingissä, avautuivat helsinkiläiset ympäristöt ja elämäntavat vuosina 1969-79. Ristat olivat aikansa dokumentoijien kärjessä.
1970-luku oli ympäristöjä ja elämäntapoja dokumentoivan valokuvan kulta-aikaa. Kuitenkin suomalaisessa kamerataiteessa ympäristöjen ja aikalaisten elämäntapojen kuvaus oli vahvana mukana mm. kotimaisissa elokuvissa huomattavasti tätä ennenkin. Vuonna 1925 perustettu Aho & Soldan-yhtiö rakensi merkittävästi Suomi-identiteettiä valokuvillaan ja elokuvillaan, kertoo Minna Jerrman Kamera-lehden artikkelissaan (2011, 27). ”Heikki Aholla ja Björn Soldanilla oli erehtymätön kamerasilmä. Pidän heidän oivalluksestaan, jonka kautta pieni muuttuu jokahetkisestä suureksi. Pidän heidän rakkaudestaan tavallisiin suomalaisiin ihmisiin, toteaa Ahon ja Soldanin sukuun perehtynyt elokuvahistorioitsija ja -ohjaaja Peter von Bagh”. (Jerrman, 2011, 27). Minna Jerrman kuvaa artikkelissaan, kuinka Ahon ja Soldanin tuotanto avasi näköaloja 1900-luvun alkupuolen kauneusarvoihin, arjen historiaan ja yhteiskunnan teollistumisprosesseihin (2011, 27). Jermanin artikkelissa Heikki Ahon valokuvaajatyttären, Claire Ahon mukaan hänen isänsä ja setänsä töiden ainutlaatuisuus juontui pitkälti siitä, että veljekset perehtyivät tarkasti kuvauskohteisiinsa (2011, 28).
3. Arjen huoneet- valokuvataideryhmä
Arjen huoneet ryhmään kuuluvat: Mirja Paljakka, Eijaa Heikkinen, Maikki Kantola, Juha Allan Ekholm, Hans Viebrock ja Auli Heinävä. Arjen huoneet- valokuvaryhmän visioksi kirjasimme, että Arjen huoneet on yhteisöllinen ja sosiaalinen valokuvataideprojekti, jolla valotetaan tamperelaista ajankuvaa ja esitetään tässä valossa ilmiöitä. Tarkoituksenamme on tuoda valokuvat gallerioiden lisäksi myös jokaisen ihmisen ulottuville, paikalliseen katukuvaan kesällä 2012. Päämääränä on saada paikalliselle valokuvalle lisää näkyvyyttä, etsiä uudenlaisia esilletuontipaikkoja ja löytää uudenlaisia yhteistyömuotoja. Tamperelainen valokuvataide on suomalaisesta valokuvataiteesta kiinnostuneiden löydettävissä. Tavallinen tamperelainen ei juurikaan tiedosta kaupungissa toimivaa valokuvataiteen koulutusta. Ryhmämme koki tehtävän innostavaksi, ja halusimme tuoda valokuvaprojektimme esille kokonaisuutena. Tällä tavoittelimme suurempaa näkyvyyttä, kuin yhden tekijän töillä helpostikaan onnistuisi.
Olen toistanut kuvausretkiä Tammelantorille monta kertaa, tavallisina arkipäivinä, mutta eniten lauantaiaamupäivinä. Oleellista kuvausten onnistumiselle on ollut se, että olen aina avoimesti mennyt jutuille ja kysymään lupaa kuvata sekä selittänyt syyt kuvausintooni. Olen lähettänyt kuvattaville valokuvatiedostoja sähköpostitse ja osin toimittanut paperitulosteina torille takaisin. Juuri kukaan ei ole kieltäytynyt kuvaamisesta, ja olen voinut rauhassa kuvata kuvattavien jatkaessa omia juttujaan ja osin heitellessä kommentteja suuntaanikin. Usea torimyyjä on halunnut kuvia omiksi mainoskuvikseen. Näin minulla on ollut aikaa laukoa lukuisasti kuvia, etsiä sen hetkiselle valolle parhaita kuvaussuuntia ja kierrellä jalustan kanssa. Tässä vaiheessa takana on kuusi kuvaushetkeä ja jatkossa seuraan kevään tuloa torilla lauantaisin. Keväällä ensimmäisten taimien, kasvimaan ja kukkien taimien, tullessa myyntiin, saan kuvaukset valmiiksi. Loppuaika ennen kesän näyttelyitä ja katutaide-esilletuloja kuluu viimeisimpien kuvien käsittelyssä, kuvien tulostamisessa, nettiportfolion täydentämisessä ja esille tuontien ripustamisessa.
Kerron kuvattaville, että haluan kuvata torin aluetta, koska olen kokoamassa valokuvanäyttelyä ja tuomassa valokuvia myös paikallisiin näyteikkunoihinkin. Mielestäni torin varren elämä on sellaista kaupunkielämää, jota soisi elettävän mahdollisimman paljon. Ajatukseni saavat vastakaikua ja aiheeni on kuvattaville tärkeä. Jos valokuvaprojektini lisää torin varren ihmisten yhteisöllisyyttä ja ylpeyttä toristaan, olen todella tyytyväinen. Tavoitteenani on, että valokuviani putkahtaa vähä vähältä lisää torin varren katukuvaan ja tästä kertovat torijutut tuovat lisätason tapahtumaan.
5. Tori on keskeinen asumisen laatutekijä tammelaisille
Tampereen kaupunki tutkii parhaillaan Tammelan täydennysrakentamista. Asukkaiden äänen kuulemiseksi ApRemodel-hankkeen tutkimusosuudessa on tehty kirjallisuuskatsaus ja haastateltu ja koottu asukkaiden näkemyksiä asumisen koetusta laadusta Tammelassa (kaupungin internet-sivut). Asumisen laatua arvioidaan lähtökohtaisesti omasta kodista ja sen lähiympäristöstä. Esimerkiksi näkymät ovat keskeinen osa kotia. Tammela on pidetty, sen koetaan olevan sopivan matkan päässä keskustasta, sen palvelut riittäviksi ja laadukkaiksi - kysyttiinkin, tarvitaanko täydennysrakentamista. Vastauksissa korostuivat alueen vihreyden säilymisen tärkeys, eri aikakausia edustavien rakennusten arvo sekä Tammelan torin merkitys asukkaille. Tammelassa paikan laatutekijöinä ja paikallisidentiteettiä luomassa on alueen sosiaalinen ympäristö. Jokaisella on tilaa olla ja asua, ja tavata torituttuja.
6. Valokuvataitelijan ja kaupunkisuunnittelija vastuut
Keskustelu käynnissä olevista projekteistamme Merja Tanhuan kanssa loppusyksyn 2011 lauantai-illansuussa oli innoittava ja erittäin hyödyllinen. Tuolloin omakin projektini oli vielä aluillaan.
Merja pohdiskeli, että päämäärät tuntuisivat Arjen huoneiden tekijöillä olevan kirkkaat, keinojakin ryhmän jäsenet ovat pohtineet. Miten toteutus osaltasi etenee? Mikä on mietityttänyt eniten? Oli selvää, että minun olin päästävä valokuvaamaan samaa ihmistä tai ryhmää pitemmän aikaa. Ohimenevä näppäisy ei tuo sitä juuri oikeanlaista kuvaa, ei teknisesti eikä taiteellisesti. Myös kuvan tarinan, sosiaalisen sanoman on oltava oivallusta herättävä. Ihan kaupunkisuunnittelumielessä on kiinnostava tutkimuksen aihe, löytyvätkö päivittäisessä elämässä tarvittavat asiat pienen kävelymatkan päässä. Ja sosiaalisena ilmiönä ihmisten kohtaaminen, hauskat yhteisölliset hetket ovat arvokkaita.
Merja Tanhualle Tammelan tori ympäristöineen on erittäin tuttu. Hän tunnistaa torin seudun yhteisöllisyyden, joka syntyy kivijalkakaupoista, tutuista myyjistä, torikahviloista - toriporukoiden kahvittelujuttuhetkistä, jotka jatkuvat ja jatkuvat, kunnes torikahvilan tuolit kerätään alta pois - vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen jatkuviin kohtaamisiin torin nurkilla. Tanhua tiedusteli, kannanko vastuuta kuvattavistani, olenko oikeasti kiinnostunut aiheesta, mitä kuvattavat saavat projektista? Tänään Tammelan kautta voi syntyä sellaista, mikä on toria eläville arvokasta. Eräs vanha mies esitteli lähikaupan kassarouvalle kuvia, joita vein hänelle. Kuvat olivat hänen kuvattavaksi hakemastaan koirastaan. Torimyyjät alkavat tunnistaa minut. Haluan palauttaa valokuvat synnynsijoilleen, torin varren kauppojen ikkunoihin, niin että kuvattavatkin näkevät ne helposti, osana päivärutiineitaan. Lähiruokakaupan istuskelunurkkauksessa, kahvilassa, hierontayrityksen odottelutilassa voisi selata valokuvakansioita.
Tammelassa eletään, kuin eilistä päivää, tai kuin itäsuomalaisessa pikkukaupungissa, kuitenkin Tampereen keskustan kyljessä. Asiointi torilla ja torin varren liikkeissä on hyvin tuttavallista ja avointa. Alueella liikkuu runsaasti keskenään juttelevia mies- tai naiskaveruksia. Torin kuppiloihin kokoonnutaan ympärivuoden sopien tapaamiset etukäteen isommallakin porukalla. Torin läpi kulkeva kanta-asukas tapaa tutun torin nurkassa ja jää rupatteleman vilkkaasti. Onko tämä katoavaa tamperelaista perinnettä? Sosiaalisuus korostuu vanhemman väen tapaamisissa. Erityisesti heille torin seutu tuo arkeen vilkkautta ja tapaamisia. Rakennuksia on purettu, mutta tori on säilynyt. Yhteisöllisyydelle otolliset kaupunkipuitteet on helppo tuhota. Ja parhaimmillaan kaupunkisuunnittelulla voidaan luoda puitteita uusille sosiaalisesti rikkaille kaupunkielämän paikoille. Yhteisöllisyys saa voimaa paikan historiasta ja paikkaa käyttävien kokemista elämyksistä. Tammelalaisuudessa on ihan omanlaistaan avoimuutta ja reteän omanarvontuntoista työläisyyttä.
Merkittävä tekijä alueen vilkkauden säilymiselle on, ettei alueen lähelle ole noussut asiakkaita laajalta imevää päivittäistavarakauppaa. Vanhat tammelalaiset muistavat, miten pieniä ruokakauppoja oli moninkertaisesti nykyiseen lukumäärään nähden. Vieläkin torin seutuvilla asuva löytää läheltä tavallisessa arkielämässään tarvitsemansa palvelut aina terveys- ja apteekkipalveluita myöten. Kauppavalikoima on muuttunut niin, että perinteisen Tammelan konditoriakahvilankin molemmilla puolilla on maahanmuuttajien liike.
7. Arjen huoneet-kaupunkitaidetapahtuma
Koska alusta alkaen tavoittelimme Arjen huoneille mahdollisimman suurta paikallista näkyvyyttä, haimme tamperelaisen Valokuvakeskus Nykyajan vuoden 2012 toimintaryhmäksi. Valokuvakeskuksen hallitus hyväksyikin projektimme 30-vuotisjuhlavuoden tapahtumiensa joukkoon ja tätä kautta saimme myös rahoitusapua. Valokuvataiteen opintoihimme sisältyi runsaasti vierailevia taidekentän asiantuntijatapaamisia. Yksi vierailijoistamme oli Pirkanmaan 5. kuvataidetriennaalin kuraattori, joka kutsui Arjen huoneet-ryhmämme triennaalin satelliittinäyttelyksi. Ehtona oli valokuvakeskuksen toiminnanjohtajan toimiminen satelliittinäyttelymme kuraattorina, mikä onnistuikin. Saimme Arjen huoneille Pirkanmaan Taidetoimikunnan vuoden 2012 apurahaa. Monilla ryhmämme osaprojekteilla on yhteistyökumppaneita.
Galleriatilaksi varasimme pienen Galleria Koppelon Hämeenpuistosta kesäkuun puolivälistä heinäkuun lopun väliseksi ajaksi: Heinävän, Paljakan ja Heikkisen projektien esilletuloille. Siellä olisivat koko 1,5 kuukauden ajan myös ryhmämme portfolioesittelykansiot. Olimme varanneet myös Puffi-gallerian, kaupungin virastotalon Puutarhakadun puoleisen vitriininäyttelytilan. Sen koimme omimmaksi Maikki Kantolan valokuville, joissa näkyvien entisten asunnottomien miesten arvokkaiden silmien toivoimme osuvan kontaktiin kaupungin poliittisen ja virkamiesjohdon silmien kanssa.
Saimme käyttöömme ns. jättötilana keskustan tulevan kauppakeskuksen alueelta tyhjänä olevan entisen Galleria Huoltamon vitriininäyttelytyyppisesti. Tamperelaisen kaupunkiliikenteen bussien monitoreihin ostimme mainosaikaa Juha Allan Ekholmin bussimatkavalokuville. Ekholmin kevätilta- ja iltayön aikaan busseissa kuvaamat tarinat näkyvät kolmen heinä-elokuun viikon ajan noin kymmenen tavallisen kaupunkiliikenteen bussin monitoreissa ja sen lisäksi asuntomessubussien monitorissa. Samasta sarjasta roheimmat kuvat Ekholm asettaa näytille em. Galleria Huoltamoon. Tässä yhteydessä ryhmämme otti myös käyttöön ns. taidemanageroinnin niin, että neuvottelut kävi ryhmän jäsen toisen ryhmäläisen apuna.
Tänään Tammelassa- näyttely palaa gallerian lisäksi syntysijoilleen torin varren kivijalkakauppoihin ja näyttelyikkunoihin. Finlaysonin alueen kulttuurituottaja otti projektimme myös alueen sisä- ja ulkotiloihin, Itäisen Pitkäkadun tiimiseiniin, monitoreihin, vitriineihin.
Koska Arjen huoneiden esilletulot ovat monentyyppisissä paikoissa eripuolilla Tamperetta, näimme tarpeelliseksi laatia kutsukortin yhteyteen ns. bongauskartan. Haluamme siitä jaossa olevan esitteen ja samalla myös omilla ja yhteistyökumppaneidemme internetsivuilla esillä olevan mainoksen. Tavoitteenamme on järjestää näyttelyille opastettuja kävelykierroksia. Tapahtumat dokumentoidaan valokuvin. Tarkoituksenamme on tuoda Arjen huoneiden näyttelyitä ja konseptia sekä kansallisen ja kansainvälisen valokuvataiteen lehdistön tietoon että tavallisten tamperelaisten lehtien sivuille. Arjen huoneiden nettiportfolio ja facebook-sivut linkitettään sekä Valokuvakeskus Nykyajan että Pirkanmaan 5. Kuvataidetriennaalin vastaaville sivuille.
8. Johtopäätökset
Arjen huoneiden esilletulo tamperelaisessa katu-, sisä- ja galleriatiloissa on Tampereella uudenlainen ja tavallisen kulkijan kohtaava tapa tuoda ajan ilmiöitä, arvoja ja pohdittavaa, puolustettavaa kadunkulkijan, päättäjien, galleriavieraiden ja kuvataiteen uusia virtauksia aavistelevien nähtäväksi. Tässä artikkelissa on kirjattuna tiivis projektin kuvaus, moninaisine esilletuontitapoineen ja onnen kantamoisineen. Arjen huoneet valottaa sitä, miten konkarivalokuvataitelija hyötyy paikallisesta taidemanagerin rooliin hyppäävästä toveristaan, miten ryhmän vahvuus rakentuu jäsenten eri taiteensuuntiin pohjautuvasta taustasta ja kuinka tällainen ryhmä saa yhdessä aikaiseksi paljon enemmän, kuin kukaan meistä mukaan lähteneistä alun perin arvasikaan.
Kesän 2012 näyttelysikermä on Arjen huoneet- valokuvataideryhmän ensimmäinen yhteinen saavutus. Näyttää vakaasti siltä, että ryhmän työskentely jatkuu niin, että ryhmäläisten valokuvataidetta nähdään myös jatkossa tämän ”tuotenimen alla”.
Lähteet
Jerrman, Minna (2011): AHO & Soldan, ”Kone- ja kansallisromantiikan isät”, Kamera 6-7-/2011, s. 27-28.
Keski-Korhonen, Ritva & Hassi, Antti & Ikäläinen, Topi & Lintunen, Martti & Periäinen, Tapio (1976) toimituskunta: Valokuvauksen vuosikirja 1976 Suomen valokuvataiteen museon säätiö, Helsinki, Eiripaino Lahti, esipuhe, s. 29-30.
Saraste, Leena (2010): Valokuva muisto viesti taide Kustannusosakeyhtiö Musta Taide, Painatus ja sidonta Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna, s. 159, 191, 197.
Tampereen kaupunki, Tammela-projektin internet-sivu
(http://www.tampere.fi/tampereinfo/projektit/kaupunkiymparisto/keskustahanke/tammelanpilottiprojekti.html)
ApRemodel! – Apartment House Remodelling, Tekesin Rakennettu Yhdyskuntaohjelman osatutkimushanke, jonka toteuttavat yhteistyössä VTT, Tampereen Teknillinen ylipisto, Aalto-yliopisto, Salford University ja Suomen Kiinteistöliitto. Hankkeen rahoitukseen osallistuu Tekesin lisäksi kaupunkeja, yrityksiä ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA).
Valokuvanäyttely: Asfalttia ja auringonkukkia, Simo Ristan ja Eeva Ristan HELSINKI-VALOKUVIA 1969-79, Hakaniemen huvila Helsinki 14.10.2010-27.2.2011.
Valokuvanäyttely: KAUPUNKIELÄMÄÄ, Heikki Ahon ja Björn Soldanin näkymiä 1930-luvun Helsinkiin. Virka-galleria 1.6.–4.9.2011.
valokuvataideprojektina Auli Anneli Heinävä
Tampereen ammattikorkeakoulu
Taide, musiikki ja media
Valokuvataiteen erikoistumisopinnot v. 2011-2012
5.5.2012
Sisällys
1. Aihevalintana arjen dokumentointi 2. Taustana suomalaisesta dokumentaarisesta valokuvauksesta
3. Arjen huoneet-valokuvataideryhmä
4. Tänään Tammelantorilla, Tampereella
5. Tori on keskeinen asumisen laatutekijä tammelaisille
6. Valokuvataitelijan ja kaupunkisuunnittelija vastuut
7. Arjen huoneet-kaupunkitaidetapahtuma
8. Johtopäätökset
Lähteet
Tänään Tammelassa dokumentaarisena, koettuna valokuvataideprojektina
1. Aihevalintana arjen dokumentointi
Tuo valokuvaprojektillasi esille itsellesi tuttua, liitä se ajan kuvaan, valitse aihe huolella. Näin Ulrich Haas-Pursiainen pohti minulle ensimmäisessä valokuvataiteen erikoistumisopintojen tapaamisessa. Pelkäsin, että alkaisin bongailla yhteiskunnallisiksi valokuvaprojekteikseni ns. sopivia kuvauskohteita toteuttaen projektit ilman paneutumista itse aiheeseen syvällisemmin. Ratkaisulta tuntui suunnata kuvaamistani arkkitehdin ja kaupunkisuunnittelijan taustastani nouseviin aiheisiin, joita olisin pohtinut paljon ja pitkään. Asiat, joiden esilletuontia pidän kaupunkisuunnittelun vastuussa tärkeimpinä, ovat kuvattavissa. Kuvilla pystyy tavoittamaan alan toimijoita, virkahenkilöitä, päättäjiä, asukkaita. Myös kuvaajan vastuu kuvattavasta on aina käsillä.
Olimme Mirja Paljakan kanssa syksyllä 2011 päätyneet haluamaan tuoda ryhmällä tamperelaista aikaa esille valokuvina Tampereen keskustaan kadunkulkijoiden nähtäväksi. Halusimme saada tamperelaiselle valokuvalle näkyvyyttä ja löytää uudenlaisia esilletuontitapoja ja yhteistyömuotoja. Arjen huoneet- ryhmä kasautui nopeasti. Ryhmämme tarttui eteen tuleviin mahdollisuuksiin toteuttaa tavoitteemme, yhteistyökumppaneita alkoi löytyä sujuvasti ja myös monentyyppiset esilletulopaikat alkoivat tarttua haaviimme.
Omaksi Arjen huoneiden huoneekseni valikoitui nopeasti: ”Tänään Tammelassa” elämästä Tampereen Tammelantorin alueella. Halusin korostaa valokuvaprojektillani kaupunkisuunnittelun vastuuta luoda ja olla vahingoittamatta sellaisia kaupunkiympäristöjä, joissa on suhteellisen helppoa elää ikääntyessäänkin, lähipalveluiden ääressä ja yhteisön aktiivisena jäsenenä. Moni kokee Tammelantorin varren yhteisöllisyyden tamperelaisittain poikkeukselliseksi ja arvokkaaksi.
Ryhmämme valokuvista osa, varsinkin omani, voidaan lukea dokumentaarisiksi valokuviksi, osin reportaasimaisiksikin. Valotan seuraavassa välähdyksiä suomalaisen valokuvataiteen dokumentaarisuuteen ja kuvaan sekä Arjen huoneiden että oman osaprojektini etenemistä. Artikkelissani pohdin myös sekä valokuvataitelijan että kaupunkisuunnittelijan vastuita. Lopuksi kerron tämän hetkisen tilannekatsauksen Arjen huoneiden esilletulopaikoista ja yhteistyömuodostamme, ja vedän johtopäätöksiä siitä, mitä merkitystä tässä vaiheessa projektillamme on nähtävissä, mitä tuloksia on näköpiirissä ja aavistelen tulevan suuntaan.
2. Taustana suomalaisesta dokumentaarisesta valokuvauksesta
”Dokumenttikuvaus oli 1970-luvulla niin kuvaajien kuin tutkijoidenkin lämpimän kiinnostuksen kohde”, Leena Saraste kuvaa (2011, 159). Saraste nostaa esille ruotsalaisen Västerbottenin museon kenttäetnologi Sune Jonssonin ajatuksen, että laajatkaan tiedot kuvattavasta aiheesta eivät yksin riitä elävän ja täyteläisen dokumentin pohjaksi, vaan siihen tarvitaan omaa kokemusta, kohteen tuntemusta (2011, 159). ”Taide kuuluu kansalle”, julistettiin 70-luvulla. Kevyet ja helposti kuljetettavat näyttelyt haluttiin viedä sinne, missä ihmiset muutenkin kävivät”. (Saraste 2011, 197). Ajan valokuvien aihevalintoja kuvaa otollisesti Sarasteen tulkinta niistä ”kotimaan arjen tutkimusretkinä”. ”Maailman ja ihmiskunnan tilanteen pohtimisen lisäksi läheinen elinympäristö sekä luonto muutoksineen säilyivät nuorille suomalaisille kuvaajille tärkeinä koko 1970-luvun. Seuraavalla vuosikymmenellä subjektiiviseksi nimetty suuntaus ohitti dokumentaarisuuden lähes kaikkialla.” (Saraste, 2011, 191)
Valokuvauksen vuosikirja 1976 mallintaa oivallisesti 1970-luvun valokuvan aiheita. Artikkelissa: ”Ympäristökuvaajan valinnat”, Matti Saanio kuvaa: ”Omaksuttuun tietoon ja vahvaan tunne-elämykseen perustuvat kuvakokonaisuudet antavat kuvaajalle rajattomat valinnan mahdollisuudet. Hän voi ja hänen tulee näissä sarjoissaan rakastaa ja vihata ihmisen tekemää ympäristöä, kokonaisuutena, taloina, esineinä, huonetiloina ja maisemina. Hänen henkilökohtaiset suhteensa tuntemansa ympäristön olosuhteisiin voivat tuottaa viiltävän kipeitä läpileikkauksia, joiden inhimillinen luonne avaa meille aivan uuden yhteyden ihmisen ja hänen ympäristönsä välille.” (1976, 29). Samassa artikkelissaan Saanio nostaa esille tutkijoiden ja kuvaajien yhteistyön tarpeen, jotta dokumentoiva kuvaus pohjautuisi riittävään tietoon ja ymmärrykseen ja toisaalta myös tuotettu dokumenttivalokuvaus olisi ammattimaisen korkeatasoista (1976, 30).
Valokuvauksen vuosikirjan 1976 aiheena oli ympäristön dokumentointi. Esipuheessa Antti Hassi kirjoittaa: ”Korkeatasoinen taide ei ole koskaan pysähtynyt pelkän fyysisen ympäristön kuvaamiseen vaan siihen on aina kuulunut myös sosiaalinen ja psyykkinen ulottuvuus.” Hassi jatkaa: ”Samoin se on alusta saakka ollut hyvien valokuvien tuntomerkki.” Valokuvauksen vuosikirja 1976 sisältää artikkeleita mm. ympäristön analysoimistavoista, luonnonkuvaajasta spesialistina, museoista ja inventoivasta ympäristöjen ja esineistöjen valokuvaamisesta sekä ympäristökuvaajan valinnoista. Valokuvaajista ympäristön tallentajina nostetaan esille mm.: Pentti Kaakkori: Reportaasi viljelysmaisemasta, Kaius Hedenström: Saariston kesämökit - uhka ainutlaatuiselle maisemalle, Simo Rista: Arkkitehtuuri, Otso Pietinen: Teollisuuslaitokset, Eeva Rista: Työympäristö, Kai Nordberg: Esineet, Pentti Sammallahti: Vankila 1974.
Samaisen Ristan valokuvaajapariskunnan, Simo Ristan ja Eeva Ristan vuonna 2010-2011 esillä olleessa valokuvanäyttelyssä: ”Asfaltia ja auringonkukkia” Hakasalmen huvilassa Helsingissä, avautuivat helsinkiläiset ympäristöt ja elämäntavat vuosina 1969-79. Ristat olivat aikansa dokumentoijien kärjessä.
1970-luku oli ympäristöjä ja elämäntapoja dokumentoivan valokuvan kulta-aikaa. Kuitenkin suomalaisessa kamerataiteessa ympäristöjen ja aikalaisten elämäntapojen kuvaus oli vahvana mukana mm. kotimaisissa elokuvissa huomattavasti tätä ennenkin. Vuonna 1925 perustettu Aho & Soldan-yhtiö rakensi merkittävästi Suomi-identiteettiä valokuvillaan ja elokuvillaan, kertoo Minna Jerrman Kamera-lehden artikkelissaan (2011, 27). ”Heikki Aholla ja Björn Soldanilla oli erehtymätön kamerasilmä. Pidän heidän oivalluksestaan, jonka kautta pieni muuttuu jokahetkisestä suureksi. Pidän heidän rakkaudestaan tavallisiin suomalaisiin ihmisiin, toteaa Ahon ja Soldanin sukuun perehtynyt elokuvahistorioitsija ja -ohjaaja Peter von Bagh”. (Jerrman, 2011, 27). Minna Jerrman kuvaa artikkelissaan, kuinka Ahon ja Soldanin tuotanto avasi näköaloja 1900-luvun alkupuolen kauneusarvoihin, arjen historiaan ja yhteiskunnan teollistumisprosesseihin (2011, 27). Jermanin artikkelissa Heikki Ahon valokuvaajatyttären, Claire Ahon mukaan hänen isänsä ja setänsä töiden ainutlaatuisuus juontui pitkälti siitä, että veljekset perehtyivät tarkasti kuvauskohteisiinsa (2011, 28).
3. Arjen huoneet- valokuvataideryhmä
Arjen huoneet ryhmään kuuluvat: Mirja Paljakka, Eijaa Heikkinen, Maikki Kantola, Juha Allan Ekholm, Hans Viebrock ja Auli Heinävä. Arjen huoneet- valokuvaryhmän visioksi kirjasimme, että Arjen huoneet on yhteisöllinen ja sosiaalinen valokuvataideprojekti, jolla valotetaan tamperelaista ajankuvaa ja esitetään tässä valossa ilmiöitä. Tarkoituksenamme on tuoda valokuvat gallerioiden lisäksi myös jokaisen ihmisen ulottuville, paikalliseen katukuvaan kesällä 2012. Päämääränä on saada paikalliselle valokuvalle lisää näkyvyyttä, etsiä uudenlaisia esilletuontipaikkoja ja löytää uudenlaisia yhteistyömuotoja. Tamperelainen valokuvataide on suomalaisesta valokuvataiteesta kiinnostuneiden löydettävissä. Tavallinen tamperelainen ei juurikaan tiedosta kaupungissa toimivaa valokuvataiteen koulutusta. Ryhmämme koki tehtävän innostavaksi, ja halusimme tuoda valokuvaprojektimme esille kokonaisuutena. Tällä tavoittelimme suurempaa näkyvyyttä, kuin yhden tekijän töillä helpostikaan onnistuisi.
Olen toistanut kuvausretkiä Tammelantorille monta kertaa, tavallisina arkipäivinä, mutta eniten lauantaiaamupäivinä. Oleellista kuvausten onnistumiselle on ollut se, että olen aina avoimesti mennyt jutuille ja kysymään lupaa kuvata sekä selittänyt syyt kuvausintooni. Olen lähettänyt kuvattaville valokuvatiedostoja sähköpostitse ja osin toimittanut paperitulosteina torille takaisin. Juuri kukaan ei ole kieltäytynyt kuvaamisesta, ja olen voinut rauhassa kuvata kuvattavien jatkaessa omia juttujaan ja osin heitellessä kommentteja suuntaanikin. Usea torimyyjä on halunnut kuvia omiksi mainoskuvikseen. Näin minulla on ollut aikaa laukoa lukuisasti kuvia, etsiä sen hetkiselle valolle parhaita kuvaussuuntia ja kierrellä jalustan kanssa. Tässä vaiheessa takana on kuusi kuvaushetkeä ja jatkossa seuraan kevään tuloa torilla lauantaisin. Keväällä ensimmäisten taimien, kasvimaan ja kukkien taimien, tullessa myyntiin, saan kuvaukset valmiiksi. Loppuaika ennen kesän näyttelyitä ja katutaide-esilletuloja kuluu viimeisimpien kuvien käsittelyssä, kuvien tulostamisessa, nettiportfolion täydentämisessä ja esille tuontien ripustamisessa.
Kerron kuvattaville, että haluan kuvata torin aluetta, koska olen kokoamassa valokuvanäyttelyä ja tuomassa valokuvia myös paikallisiin näyteikkunoihinkin. Mielestäni torin varren elämä on sellaista kaupunkielämää, jota soisi elettävän mahdollisimman paljon. Ajatukseni saavat vastakaikua ja aiheeni on kuvattaville tärkeä. Jos valokuvaprojektini lisää torin varren ihmisten yhteisöllisyyttä ja ylpeyttä toristaan, olen todella tyytyväinen. Tavoitteenani on, että valokuviani putkahtaa vähä vähältä lisää torin varren katukuvaan ja tästä kertovat torijutut tuovat lisätason tapahtumaan.
5. Tori on keskeinen asumisen laatutekijä tammelaisille
Tampereen kaupunki tutkii parhaillaan Tammelan täydennysrakentamista. Asukkaiden äänen kuulemiseksi ApRemodel-hankkeen tutkimusosuudessa on tehty kirjallisuuskatsaus ja haastateltu ja koottu asukkaiden näkemyksiä asumisen koetusta laadusta Tammelassa (kaupungin internet-sivut). Asumisen laatua arvioidaan lähtökohtaisesti omasta kodista ja sen lähiympäristöstä. Esimerkiksi näkymät ovat keskeinen osa kotia. Tammela on pidetty, sen koetaan olevan sopivan matkan päässä keskustasta, sen palvelut riittäviksi ja laadukkaiksi - kysyttiinkin, tarvitaanko täydennysrakentamista. Vastauksissa korostuivat alueen vihreyden säilymisen tärkeys, eri aikakausia edustavien rakennusten arvo sekä Tammelan torin merkitys asukkaille. Tammelassa paikan laatutekijöinä ja paikallisidentiteettiä luomassa on alueen sosiaalinen ympäristö. Jokaisella on tilaa olla ja asua, ja tavata torituttuja.
6. Valokuvataitelijan ja kaupunkisuunnittelija vastuut
Keskustelu käynnissä olevista projekteistamme Merja Tanhuan kanssa loppusyksyn 2011 lauantai-illansuussa oli innoittava ja erittäin hyödyllinen. Tuolloin omakin projektini oli vielä aluillaan.
Merja pohdiskeli, että päämäärät tuntuisivat Arjen huoneiden tekijöillä olevan kirkkaat, keinojakin ryhmän jäsenet ovat pohtineet. Miten toteutus osaltasi etenee? Mikä on mietityttänyt eniten? Oli selvää, että minun olin päästävä valokuvaamaan samaa ihmistä tai ryhmää pitemmän aikaa. Ohimenevä näppäisy ei tuo sitä juuri oikeanlaista kuvaa, ei teknisesti eikä taiteellisesti. Myös kuvan tarinan, sosiaalisen sanoman on oltava oivallusta herättävä. Ihan kaupunkisuunnittelumielessä on kiinnostava tutkimuksen aihe, löytyvätkö päivittäisessä elämässä tarvittavat asiat pienen kävelymatkan päässä. Ja sosiaalisena ilmiönä ihmisten kohtaaminen, hauskat yhteisölliset hetket ovat arvokkaita.
Merja Tanhualle Tammelan tori ympäristöineen on erittäin tuttu. Hän tunnistaa torin seudun yhteisöllisyyden, joka syntyy kivijalkakaupoista, tutuista myyjistä, torikahviloista - toriporukoiden kahvittelujuttuhetkistä, jotka jatkuvat ja jatkuvat, kunnes torikahvilan tuolit kerätään alta pois - vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen jatkuviin kohtaamisiin torin nurkilla. Tanhua tiedusteli, kannanko vastuuta kuvattavistani, olenko oikeasti kiinnostunut aiheesta, mitä kuvattavat saavat projektista? Tänään Tammelan kautta voi syntyä sellaista, mikä on toria eläville arvokasta. Eräs vanha mies esitteli lähikaupan kassarouvalle kuvia, joita vein hänelle. Kuvat olivat hänen kuvattavaksi hakemastaan koirastaan. Torimyyjät alkavat tunnistaa minut. Haluan palauttaa valokuvat synnynsijoilleen, torin varren kauppojen ikkunoihin, niin että kuvattavatkin näkevät ne helposti, osana päivärutiineitaan. Lähiruokakaupan istuskelunurkkauksessa, kahvilassa, hierontayrityksen odottelutilassa voisi selata valokuvakansioita.
Tammelassa eletään, kuin eilistä päivää, tai kuin itäsuomalaisessa pikkukaupungissa, kuitenkin Tampereen keskustan kyljessä. Asiointi torilla ja torin varren liikkeissä on hyvin tuttavallista ja avointa. Alueella liikkuu runsaasti keskenään juttelevia mies- tai naiskaveruksia. Torin kuppiloihin kokoonnutaan ympärivuoden sopien tapaamiset etukäteen isommallakin porukalla. Torin läpi kulkeva kanta-asukas tapaa tutun torin nurkassa ja jää rupatteleman vilkkaasti. Onko tämä katoavaa tamperelaista perinnettä? Sosiaalisuus korostuu vanhemman väen tapaamisissa. Erityisesti heille torin seutu tuo arkeen vilkkautta ja tapaamisia. Rakennuksia on purettu, mutta tori on säilynyt. Yhteisöllisyydelle otolliset kaupunkipuitteet on helppo tuhota. Ja parhaimmillaan kaupunkisuunnittelulla voidaan luoda puitteita uusille sosiaalisesti rikkaille kaupunkielämän paikoille. Yhteisöllisyys saa voimaa paikan historiasta ja paikkaa käyttävien kokemista elämyksistä. Tammelalaisuudessa on ihan omanlaistaan avoimuutta ja reteän omanarvontuntoista työläisyyttä.
Merkittävä tekijä alueen vilkkauden säilymiselle on, ettei alueen lähelle ole noussut asiakkaita laajalta imevää päivittäistavarakauppaa. Vanhat tammelalaiset muistavat, miten pieniä ruokakauppoja oli moninkertaisesti nykyiseen lukumäärään nähden. Vieläkin torin seutuvilla asuva löytää läheltä tavallisessa arkielämässään tarvitsemansa palvelut aina terveys- ja apteekkipalveluita myöten. Kauppavalikoima on muuttunut niin, että perinteisen Tammelan konditoriakahvilankin molemmilla puolilla on maahanmuuttajien liike.
7. Arjen huoneet-kaupunkitaidetapahtuma
Koska alusta alkaen tavoittelimme Arjen huoneille mahdollisimman suurta paikallista näkyvyyttä, haimme tamperelaisen Valokuvakeskus Nykyajan vuoden 2012 toimintaryhmäksi. Valokuvakeskuksen hallitus hyväksyikin projektimme 30-vuotisjuhlavuoden tapahtumiensa joukkoon ja tätä kautta saimme myös rahoitusapua. Valokuvataiteen opintoihimme sisältyi runsaasti vierailevia taidekentän asiantuntijatapaamisia. Yksi vierailijoistamme oli Pirkanmaan 5. kuvataidetriennaalin kuraattori, joka kutsui Arjen huoneet-ryhmämme triennaalin satelliittinäyttelyksi. Ehtona oli valokuvakeskuksen toiminnanjohtajan toimiminen satelliittinäyttelymme kuraattorina, mikä onnistuikin. Saimme Arjen huoneille Pirkanmaan Taidetoimikunnan vuoden 2012 apurahaa. Monilla ryhmämme osaprojekteilla on yhteistyökumppaneita.
Galleriatilaksi varasimme pienen Galleria Koppelon Hämeenpuistosta kesäkuun puolivälistä heinäkuun lopun väliseksi ajaksi: Heinävän, Paljakan ja Heikkisen projektien esilletuloille. Siellä olisivat koko 1,5 kuukauden ajan myös ryhmämme portfolioesittelykansiot. Olimme varanneet myös Puffi-gallerian, kaupungin virastotalon Puutarhakadun puoleisen vitriininäyttelytilan. Sen koimme omimmaksi Maikki Kantolan valokuville, joissa näkyvien entisten asunnottomien miesten arvokkaiden silmien toivoimme osuvan kontaktiin kaupungin poliittisen ja virkamiesjohdon silmien kanssa.
Saimme käyttöömme ns. jättötilana keskustan tulevan kauppakeskuksen alueelta tyhjänä olevan entisen Galleria Huoltamon vitriininäyttelytyyppisesti. Tamperelaisen kaupunkiliikenteen bussien monitoreihin ostimme mainosaikaa Juha Allan Ekholmin bussimatkavalokuville. Ekholmin kevätilta- ja iltayön aikaan busseissa kuvaamat tarinat näkyvät kolmen heinä-elokuun viikon ajan noin kymmenen tavallisen kaupunkiliikenteen bussin monitoreissa ja sen lisäksi asuntomessubussien monitorissa. Samasta sarjasta roheimmat kuvat Ekholm asettaa näytille em. Galleria Huoltamoon. Tässä yhteydessä ryhmämme otti myös käyttöön ns. taidemanageroinnin niin, että neuvottelut kävi ryhmän jäsen toisen ryhmäläisen apuna.
Tänään Tammelassa- näyttely palaa gallerian lisäksi syntysijoilleen torin varren kivijalkakauppoihin ja näyttelyikkunoihin. Finlaysonin alueen kulttuurituottaja otti projektimme myös alueen sisä- ja ulkotiloihin, Itäisen Pitkäkadun tiimiseiniin, monitoreihin, vitriineihin.
Koska Arjen huoneiden esilletulot ovat monentyyppisissä paikoissa eripuolilla Tamperetta, näimme tarpeelliseksi laatia kutsukortin yhteyteen ns. bongauskartan. Haluamme siitä jaossa olevan esitteen ja samalla myös omilla ja yhteistyökumppaneidemme internetsivuilla esillä olevan mainoksen. Tavoitteenamme on järjestää näyttelyille opastettuja kävelykierroksia. Tapahtumat dokumentoidaan valokuvin. Tarkoituksenamme on tuoda Arjen huoneiden näyttelyitä ja konseptia sekä kansallisen ja kansainvälisen valokuvataiteen lehdistön tietoon että tavallisten tamperelaisten lehtien sivuille. Arjen huoneiden nettiportfolio ja facebook-sivut linkitettään sekä Valokuvakeskus Nykyajan että Pirkanmaan 5. Kuvataidetriennaalin vastaaville sivuille.
8. Johtopäätökset
Arjen huoneiden esilletulo tamperelaisessa katu-, sisä- ja galleriatiloissa on Tampereella uudenlainen ja tavallisen kulkijan kohtaava tapa tuoda ajan ilmiöitä, arvoja ja pohdittavaa, puolustettavaa kadunkulkijan, päättäjien, galleriavieraiden ja kuvataiteen uusia virtauksia aavistelevien nähtäväksi. Tässä artikkelissa on kirjattuna tiivis projektin kuvaus, moninaisine esilletuontitapoineen ja onnen kantamoisineen. Arjen huoneet valottaa sitä, miten konkarivalokuvataitelija hyötyy paikallisesta taidemanagerin rooliin hyppäävästä toveristaan, miten ryhmän vahvuus rakentuu jäsenten eri taiteensuuntiin pohjautuvasta taustasta ja kuinka tällainen ryhmä saa yhdessä aikaiseksi paljon enemmän, kuin kukaan meistä mukaan lähteneistä alun perin arvasikaan.
Kesän 2012 näyttelysikermä on Arjen huoneet- valokuvataideryhmän ensimmäinen yhteinen saavutus. Näyttää vakaasti siltä, että ryhmän työskentely jatkuu niin, että ryhmäläisten valokuvataidetta nähdään myös jatkossa tämän ”tuotenimen alla”.
Lähteet
Jerrman, Minna (2011): AHO & Soldan, ”Kone- ja kansallisromantiikan isät”, Kamera 6-7-/2011, s. 27-28.
Keski-Korhonen, Ritva & Hassi, Antti & Ikäläinen, Topi & Lintunen, Martti & Periäinen, Tapio (1976) toimituskunta: Valokuvauksen vuosikirja 1976 Suomen valokuvataiteen museon säätiö, Helsinki, Eiripaino Lahti, esipuhe, s. 29-30.
Saraste, Leena (2010): Valokuva muisto viesti taide Kustannusosakeyhtiö Musta Taide, Painatus ja sidonta Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna, s. 159, 191, 197.
Tampereen kaupunki, Tammela-projektin internet-sivu
(http://www.tampere.fi/tampereinfo/projektit/kaupunkiymparisto/keskustahanke/tammelanpilottiprojekti.html)
ApRemodel! – Apartment House Remodelling, Tekesin Rakennettu Yhdyskuntaohjelman osatutkimushanke, jonka toteuttavat yhteistyössä VTT, Tampereen Teknillinen ylipisto, Aalto-yliopisto, Salford University ja Suomen Kiinteistöliitto. Hankkeen rahoitukseen osallistuu Tekesin lisäksi kaupunkeja, yrityksiä ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA).
Valokuvanäyttely: Asfalttia ja auringonkukkia, Simo Ristan ja Eeva Ristan HELSINKI-VALOKUVIA 1969-79, Hakaniemen huvila Helsinki 14.10.2010-27.2.2011.
Valokuvanäyttely: KAUPUNKIELÄMÄÄ, Heikki Ahon ja Björn Soldanin näkymiä 1930-luvun Helsinkiin. Virka-galleria 1.6.–4.9.2011.